Lietekaavin alkuperä voidaan jäljittää 1900-luvun alkuun vedenkäsittelyn ja kaivosteollisuuden aloilla. Alun perin lietteen kaavinta suunniteltiin parantamaan sedimentin poiston tehokkuutta sedimentointisäiliöissä tai sakeuttajissa, mikä ratkaisee ongelmia, joissa kerrostumien kerääntyminen säiliön pohjalle johti veden laadun ja käsittelyn tehokkuuden heikkenemiseen. Varhaiset lietteen kaapimet sisälsivät suhteellisen yksinkertaisia rakenteita, jotka koostuivat pääasiassa käsikäyttöisistä kaavinteristä ja tukikehyksistä; ne saavuttivat kiinteän-nesteen erotuksen käyttämällä käsityötä tai yksinkertaisia mekaanisia keinoja raapumalla kerrostumia säiliön pohjasta lietteen poistoaukkoa kohti. Vaikka tässä varhaisessa vaiheessa käytetty tekniikka ei ollut kovin pitkälle kehittynyttä, nämä kaavinlaitteet paransivat merkittävästi tuotannon tehokkuutta ja käyttömukavuutta prosesseissa, kuten jäteveden käsittelyssä, mineraalilietteen sakeuttamisessa ja rikastushiekan hävittämisessä.
Teollisen teknologian kehittyessä lietteen kaavinta on vähitellen kehittynyt koneistettuja, automatisoituja ja erittäin tehokkaita. 1900-luvun puolivälin ja -1900-luvun puolivälissä sähkömoottoreiden ja nopeudenrajoitusmekanismien integrointi laitesuunnitteluun mahdollisti lietteen kaavinten toiminnan vakaasti halkaisijaltaan suuremmissa säiliöissä ja olosuhteissa, joissa lietepitoisuus oli suurempi. Nykyaikaisilla lietteenkaapimilla ei ole vain erittäin tehokkaita lietteenpoistokykyjä, vaan niitä käytetään myös laajasti eri aloilla, mukaan lukien jätevedenpuhdistamot, teollisuuden jätevedenpuhdistamot, kaivosrikastushiekka-altaat ja kemianteollisuuden sakeuttajat. Lisäksi älykkäiden ohjausjärjestelmien, kulumista-kestäviä ja korroosiota-kestäviä materiaaleja sekä vaihtelevan-taajuudensäätöteknologioiden käyttö on tehnyt laitteesta luotettavampia, energiatehokkaampia ja helppohoitoisempia, mikä on johtanut lietteen kaavin muuttumiseen perinteisestä apulaitteesta kiinteäksi komponentiksi erittäin tehokkaan erottelun aikaansaamiseksi.
